Kevätolo on täällä!

Viikonloppua oltiin Milon kanssa viettämässä maalla vanhempien luona. Aurinko on paistanut jo usean päivän ajan ja voi vitsit miten se piristää. Tuntuu, että valoisuus tuo tullessaan oikein roppakaupalla lisäenergiaa. Ulkona aurinko oikein lämmittää kasvoja ja muistuu taas mieleen miten ihana se kesä onkaan. Kaikista parasta on, että kevät ja kesä on vasta edessä. Synkkä talvi alkaa olla takanapäin. Ihanaa!

Lumikoira iltahämärissä ja pientä hemmottelua.

Päivä on jo selvästi pidentynyt. Jossain vaiheessa oli pimeää, kun meni töihin ja taas pimeää, kun tuli kotiin. Nyt jo ehtii näkemään valoisan aikaakin himppusen. Osittain toki siitä kiitos lumelle. Meidän punaturkkinen lumimies on ihan innoissaan kun pääsee lumihankeen peuhaamaan. Voi sitä leikin riemua. Tänään kävin ensimmäistä kertaa varovaisella lenkillä sitten luun katkeamisen ja tais olla tämäkin tyttö vähän riemuissaan. Vielä sitä juostaan! :)

Sitten pakko mainita aika hauskasta sattumasta. Kaitaliina kehotti minua palkitsemaan itseäni opiskelu-urakasta tänään esimerkiksi kasvohoidolla ja juurikin kasvohoitoon sain M:ltä hemmottelulahjakortin. Teillä taitaa olla samanlaiset ajatukset. :)

Isän yllätys tyttärelle ja Milon tuleva debyytti.

Vanhemmat tulivat heti työpäivän jälkeen käymään meillä ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Saatiin jääkaappi ihan täyteen ruokaa. Isän perinne nykyään. Aina kun hän tulee vieraisille, niin ensin on käyty poikkeamassa ruokakaupan kautta, jotta saadaan opiskelijatyttären ruokavarannot täytettyä. Vaikka nyt jo työelämässä periaatteessa enemmän ollaankin kuin opiskellaan, niin kyllä se yhä on mukavaa saada tuliaisiksi yllätysruokia ja -herkkuja.

Tänään kasseista löytyi mm. aurajuustopatonkia, kaurapuuroa (nykyisin mun suurinta herkkua omenahillon kanssa), salaattia, kurkkua, suklaakeksejä, kahvia, appelsiinimehua, maitoa, prinssinakkeja, jugurttia, mandariineja, karjalanpiirakoita, lihapiirakoita, kalkkunaleikkelettä jne.. Äidin tuliainen oli Hemuli muumimuki, jota olen kokoelmiini havitellutkin. Kyllä nyt kelpaa!

Milo ollaan ilmoitettu ensimmäiseen oikeaan näyttelyynsä marraskuun lopulle. Vähän jännittää miten kehässä sujuu ja mitä tuomari meidän pojasta sanoo. Omasta mielestähän hän on tietenkin maailman komein tolleriuros. :) Nyt kuitenkin on pakko lopettaa tämä velvollisuuksien pakoilu ja alettava opparihaastatteluja litteroimaan.

Huippua kaikekseen.

Ennen mitään muuta on pakko päästä vähän hehkuttamaan, nimittäin Milo suoritti aamulla noutajien taipumuskokeen hyväksytysti läpi ensimmäisellä yrittämällä. Taipparitulon NOU1 on ollut M:llä haaveissa suorittaa siitä saakka, kun Milon hankintaa vielä vasta harkittiin ja nehän meni kerta heitolla heittämällä läpi siitä huolimatta, että koetuomitsijalla oli tiukka linja arvosteluissaan. Wuhuu!!! :)

Loistavien tulosten jälkeen suunnattiin kaupungille Subille syömään ja illan "Totally 80's"-bileitä varten juttuja ostamaan. Pinkki on niin ei-mua kuin olla voi, mutta illan värimaailma tulee koostumaan mustasta, valkoisesta ja erilaisista pinkin sävyistä oikein räikeän neonpinkistä hailakamman väriseen sävyyn. Asukuvaa tulossa myöhemmin. Koruja ostin vähän liikaakin, joten saa nähdä mihin lopulta päädyn.

Koko viikon oli tehnyt mieli ulos syömään ja eilen käytiin Memphisissä herkuttelemassa rankan työviikon päätteeksi. Olin aivan ähkynä ihanan chicken pastan (pastaa, kanaa, valkosipulipestoa, parmesan lastuja, lämpimiä kasviksia ja punasipulia) ja pähkinäsuklaakakun ja vaniljajäätelön jäljiltä. Pasta annos oli aivan valtava ja siitä jäi melkein puolet syömättä, vaikka tutut kyllä tietää, että saan uppoamaan itseeni kohtuullisen paljon syötävää tarvittaessa.. ;) Nyt hiemen loikoilua ja sitten illan hulinoihin valmistautumaan.

Koiratreffit.

Yritäppä saada tuosta joukosta hyvää kuvaa. Menoa ja melskettä, vilinää ja vilskettä. Koiran riemukasta elämää.

...ja kukas koira se ei kuulunutkaan joukkoon! ;)

Uutta viikkoa odotellessa.

Tänään päivä meni hitaampaakin hitaammin. Jopa odotan viikonlopun loppuvan ja uuden viikon alkavan, kun tuntuu, ettei keksi mitään tekemistä. Tai ehkei pitäisi sanoa, ettei keksi. Kyllä keksisi, mutta ei mitään kivaa.


Aamulla oltiin Milon kanssa lähes neljä tuntia match show:ssa. Enpä olisi uskonut, että pelkkiin mätsäreihin tulee koiria niinkin paljon, kun niitä tänään kehässä kävi. Milon ryhmässä koiria oli 42 ja sinisten nauhojen saaneiden joukossa pärjättiin ihan hyvin. Palkinnoille ei kuitenkaan pojan performanssilla selvitty, kun tuomarille hampaitten näyttö sai aikaan pienen iloisuuskohtauksen tyyliin: "Jee, uus kaveri tulee rapsuttelemaan ja silittelemään mua ja taidankin antaa sille tassua ja alkaa pyörimään paikallani". Itse paikallaan seisominen ja kehää ympäri juokseminen kuitenkin sujui hyvin, ja ollaan pojasta ylpeitä. Pitääpä antaa jokaiselle vieraalle tästä lähtien tehtäväksi kurkistaa poitsun suuhun. Ei tuo näyttelytouhu kyllä mitään lempparia ole. Odottaa paikalla melkein neljä tuntia ja itse "toimitus" kestää sen noin viisi minuuttia. Ennemmin lähden ihan muuten treenaamaan vaikka noutoja, tokoa tai vaan puuhailemaan ulkosalle. Mutta arvokasta kokemusta ja paikalla paljon häiriötekijöitä, joten ei yhtään huono juttu ollut mätsärit missään nimessä.

Iltapäivällä kotona en sitten ole saanut oikein mitään aikaan, enkä ole keksinyt mitään tekemistäkään. Opinnäytetyön avasin hetkeksi koneen päätteelle, mutta pelkäksi avaukseksi se jäi. Kaverin kanssa piti lähteä reippaalle toistemme skarppaus lenkille, mutta sen hän joutui perumaan ja kävin hölkkäämässä itsekseni pienemmän lenkin. Loppuilta on kulunut tv:n äärellä ja oikeastaan vaan huomista odotellen. Jotenkin pitkäveteinen päivä. Noh, nyt taas uusi viikko aluillaan ja uudet kujeet sen mukana. Saadaan muuten huomenna se cancan-lamppu. Juuri sellainen, kun postauksessa, jossa mainitsin lampun hankkimisesta. Ihanaa saada vihdoin kattovalo makuuhuoneeseen. :)

Kettupoika kerällä ja ostoksia.

On se vaan niin hellyttävän suloinen.. <3 Parin tunnin lenkki jäällä teki tehtävänsä. Lenkin jälkeen haettiin kaupasta kevään ensimmäiset jätskit ja syötiin ne auringosta nauttien parvekkeella. Opparikin on edennyt tänään ennätysvauhtia. Hyvä päivä!


Eilen tein Halensilta pienen tilauksen. en ole koskaan ennen sieltä mitään ostanut, mutta tilaukseen minut houkutti edulliset lakanasetit sekä 10€ lisäale mistä vain tuotteesta. Nämä lakanat tilasin kahtena kappaleena.


Lisäksi tilasin pari paitaa kesää silmälläpitäen. Valkea toppi sekä nugaan värinen tunika. Kuvassa valitettavasti samainen tunika vain mustana. Himoitsen kaikenlaisia kesävaatteita aina bikineistä shortseihin ja kengistä mekkoihin. Voihan shoppailuhimo..

Weekend - week end :)

Viikko on taas vierähtänyt niin hujauksessa. Ollaan jo perjantaissa ja VAPAASSA VIIKONLOPUSSA <3! Tarkoittaa siis pitkästä aikaa työtöntä vkl (olen käynyt töissä lähikuukaudet siis pelkästään lauantaisin/perjantaisin). Tiistain peli-illasta ei tullutkaan niin kovin rauhallista, nimittäin hipsin keskiviikko aamuna kotiin siinä seitsemän hujakoilla :D Pelien tiimellyksessä haluttiin kuitenkin baariin ja jatkoille ja hups vaan, kun aamu jo sarastikin. Ei muuta kuin koiran kanssa heti kotiin päästyä aamulenkille ja sitten unille. Keskiviikko kului arvatenkin kotosalla ja torstai taas koulussa ahertaen.

Tänään käytiin illasta Milon kanssa kaverin luona muutama tunti viettämässä. Huomenna jatketaan koiratouhuilla, sillä ollaan menossa koko porukka näyttelykoulutukseen. Koko näyttelytouhu on minulle ihan uutta ja outoa, enkä kieltämättä usko, että siitä mitään lempipuuhaa ikinä tuleekaan, mutta kiva käydä koulutus kuitenkin ja katsoa, josko joskun käytettäisiin Miloa näyttelyissä. Ainakin saa vähän ohjeita ja näkee, että miten ne näyttelyt käytännössä toimii. Näyttelykoulutuksen päätteeksi kaikille osallistujille järjestetään leikkimielinen match show eli epäviralliset koiranäyttelyt eli ainakin sen verran tulee harjoiteltua. Muutoin viikonloppu kuluu varmaan ihan salilla ja koulutöiden parissa.

Nyt kuitenkin huomista odotellessa vähän telkkarin ääreen ja herkkuja. Kivaa viikonloppua!

Leikit jäällä.

Kaverusten touhuja. Niitä on niin mukava katsella. <3

Talvivarusteita.

Kunnon kireät pakkaskelit ovat saapuneet perinteisesti tammikuussa. Pakkaset eivät varsinaisen kovia ole useaan muuhun talveen verrattuna, mutta kyllä nuo -15 asteen lukemat tuntuvat kummasti, jos ei ulos tajua pukeutua tarpeeksi lämpimästi. Kun joka päivä on ulkoiltava, on oltava kunnon varusteetkin. Sinnittelin pitkään kevyellä syksyn ulkoiluasulla, mutta vihdoin sain aikaiseksi hankkia kunnon talvitakin, josta tykkään tosi paljon. Icepeakin takki löytyi ihan kohtuu hintaan ja on osoittautunut tosi hyväksi. Väri on juuri, mitä halusinkin.

Alesta ostin myös Merrelin vapaa-ajan kengät, jotka toimivat lenkillä talviaikaan lenkkareita paremmin. Alkoi jo varpaita viluttamaan, eikä pohjistakaan löytynyt minkäänlaista pitoa liukkaille teille ja metsän rinteille.

Kyllä nyt kelpaa Milon kanssa lenkkeillä talvisäässäkin. Voi kun vielä saataisiin paljon näitä aurinkoisia päiviä. :)

Valoa kynttilöin ja ledein

Juuri tälläiset tenttiin valmistautumispäivät ovat parhaita, kun keksiikin lähteä miehekkeen mukaan jouluostoksille ja löytää tarvitsemansa joulujuttuja kotiin. Lasimalja löytyi, samoin lumihiutaleiden malliset jouluvalot. Valot vaihdettiinkin sinisten tilalle suureen pulloon ja malja täytettiin koristehiukalla, muutamalla simpukalla ja kynttilöillä. Maljaan kävisi paremmin pelkästään yksi suurempi kynttilä. Kuvien laatu on aikamoista mössöä. Halutaan uusi kamera.

Milosta koitin ottaa joulukuvaa, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Otetaan uusi yritys, jos sattuu aurinkoinen päivä ulkosalla, ja paljon lunta!

Edit! Tiedän muuten jo yhden joululahjani, kun sattuneesta syystä olin tänään jouluostoksilla. Sinkkuelämää 2. tuotantokauden jaksot, jee!

Poika puoli vuotta.

Ensi viikolla meillä juhlitaan Milon puolivuotis synttäreitä. Pieni pehmolelun näköinen turrikka on jo kasvanut isoksi mieheksi. Painoa 14 kiloa ja korkeuttakin n. 44-45 cm. Kokoa on tullut jo niin paljon, että joulupukin tehtäväksi ollaan annettu hankkia koiranpeti. Ei enää mahdu poika nukkumaan tyynyllään. Kauheasti emme enää odota pojan kasvavan, varsinkaan kun hän oli pentueen pienikokoisin uros. Täysikasvuinen uros on noin 50 cm korkea ja 20 kiloinen, joten ihan hirveästi siihen ei enää olekaan matkaa.

Milo alkaa jo näyttämään ison koiran merkkejä. Välillä nousee jo jalkakin, vaikka vielä hyvin usein "niissä asioissa" ollaan vielä neitejä. Juoksujen perään ei vielä ymmärretä mitään. Alakerran nartulla on juoksut tällä hetkellä ja yksi talon uroksista on hyvinkin tuskissaan, mutta Miloa kyseinen asia ei vielä kiinnosta tuon taivaallista. Naskalihampaatkin ovat jo kokonaan vaihtuneet uuteen purukalustoon. Hampaiden vaihtumisen jälkeen sormien pureminen loppui kuin seinään. Kasvattaja sanoikin, että odottakaa vaan, niin hampaiden vaihtumisen jälkeen kaikki muuttuu ja niinhän siinä kävikin. Samaa olen kuullut myös sisaruksista. Samaan syssyyn loppui riskaaminenkin melkein kokonaan, toki välillä riehaannutaan. Milon bravuurinumero huomion saamiseksi on nykyään "myyräileminen" eli ihan pienenä myttynä ees taas juokseminen. Silloin menee matot rullalle. Tätä tapahtuu varsinkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. On muuten hassun näköistä :)

Peruskoulutus on käyty ja seuraavaa koulutusta odotellaan kevääseen. Nyt käydään vaan kotikoulua ja valmistaudutaan tulevaan taipparikurssiin, joka valmistaa koiraa ja ohjaajaa noutajien taipumuskokeisiin. Agilityyn mennään sitten reilun puolen vuoden kuluttua, kun vuosi tulee täyteen ja jalat ovat kunnolla vankistuneet ja kehittyneet. Aika menee vaan niin nopeasti, että kohta se on jo koko pentuaika ohitse. Ei uskoisi.

Milo on antanut kyllä omistajilleen paljon. Koiran kanssa elämiseen ja arkeen tottuminen kävi kuin itsestään, eikä enää osattaisikaan elää ilman koiraa. Miten sitä selviäisi, jos ei olisi aamulla joku tökkimässä tassuilla naamalle, että nyt viemään ulos pissille, lenkittämässä ja leikittämässä joka päivä (vaikka huonolla säällä ulos lähteminen ja laiskuuspäivänä se ei olekaan herkkua) ja seuraamassa touhuja. Välillä menee hermo ja olenkin joskus kiukuspäissäni uhannut heittää Milon ikkunasta pihalle, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois, en ikimaailmassa. <3

Tässä vielä hieman koiran elämänohjeita:

* Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
* Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
* Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
* Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
* Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
* Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
* Syö halukkaasti ja innostuneesti.
* Ole uskollinen.
* Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
* Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
* Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
* Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
* Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
* Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
* Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.

- Veronica Hay -

Pikkutalvi.

Tänä aamuna oli paljon hauskempaa lähteä hämmästelemään viime yön lumisateen tuloksia kuin lähteä kouluun kuuntelemaan henkilöstövoimavarojen johtamisen luentoja.. :D

Monta pientä ja punaista

Eilen leijailivat ensimmäiset lumihiutaleet. En ole talvi-ihminen, mutta tuntui kyllä ihanalta nähdä lunta. Viime vuonna minulla ei ollut oikeaa talvea lainkaan, sillä lähdin Hollantiin vaihtoon juuri silloin, kun Suomeen tuli pysyvä lumi ja pakkaset. Eilen alkoi myös joulun odotus. Tein listaa kenelle aion joululahjat hankkia ja listasin vähän lahjaideoita. Rakastan antaa joululahjoja (ja saada!) ja paketoiminen on ihanaa. <3 Vanhempien kanssa oli jo puhetta joulun vietosta. Mennään jouluksi niin miehen kuin omienkin vanhempien luo. Näin ollaan toimittu monta joulua jo peräkkäin ja toimii :)

Eilen oltiin Milon kasvattajan luona pentue tapaamisessa. 12 punanenää, keskenään lähes samankokoisia ja -näköisiä, vipeltivät menemään ja se oli ihanaa katseltavaa. Treenattiin myös vähän variksilla ja kasvattaja kertoi meille taippareista, jotka meilläkin olisi tavoitteena Milon kanssa vielä suorittaa. Pennut ovat uskomattoman tasaisesti kasvaneet. Kaikilla on emänsä korvat, karvan laatu vaihtelee tasaisesti pentujen kesken, Milolla on isänsä turkki. Pennuissa oli niin paljon samoja eleitä ja tapoja keskenään, samanlaisia touhuja. Oli myös hauskaa tavata kaikki muut omistajat, sillä heitä emme ole aiemmin nähneetkään.
Vähän jännitti viime viikolla päästiinkö reissuun ollenkaan, sillä sopivasti tiistaina hajosi auto. Onneksi mies sai sen kaverinsa kanssa korjattua perjantantaina ja päästiin matkaan. Eilen kotiuduttuamme katsottiin sitten Sex and the city -elokuva ja yhtä hyvä se oli kuin ensimmäiselläkin kerralla. :) Tänään aion vielä katsoa kaikki poistetut kohtauksetkin läpi, ettei jää mitään katsomatta.

Ps. Sain Two pairs of scissors -blogin Cocokselta ihanan myyrän, kiitos <3

Silmäterä.

Uskomatonta miten Milo on valloittanut meidän sydämet ihan kokonaan. Meidän silmäterästä on tullut niin rakas ja tärkeä perheenjäsen, meidän lapsukainen. Tuntuu hurjalta miten äkkiä pieni kasvaa ja kehittyy, oppii ja toisaalta saa myös uusia, itsepäisempiäkin piirteitä. Välillä on vilskettä ja vilinää, välillä hyvinkin rauhallista ja letkeää.

Yksi elämäni parhaista päätöksistä on ollut koiran hankkiminen. Olen silti iloinen, että otimme sen "vasta nyt", kun oikeasti elämäntilanne mahdollistaa sen, että hänelle on riittävästi aikaa. Energisenä koirana pitkiä lenkkejä, leikkimistä ja aivoille töitä tarvitaan päivittäin. Koulusta kotiin tullessa on päivän selvää, että ensin lähdetään metsään lenkille juoksentelemaan ja pojan kanssa touhutaan, ennen kuin ryhdytään mihinkään muuhun kotiaskareeseen. Pienet koulutushetket kuuluvat jokapäiväiseen elämään torstain peruskoulutuksen lisäksi. Aina käskyt eivät mene perille, varsinkin jos käsky kuuluu, että EI! Lisäksi häiriötekijät (esimerkiksi toiset koirat tai mielenkiintoiset hajut) tai ajoittaiset villiyskohtaukset saavat usein korvat häviämään ja siinä meillä onkin treenaamista vielä runsaasti. Koulutuksessa sen sijaan Milo on hoksannut aika hyvin, että siellä kouluttajan käskyjä pitää totella ja malttaa pitää ohjaajaan kontaktia, vaikka paikalla onkin parisenkymmentä koirakaveria. Kontaktin otto Milolla on hyvä ja herkkupalat ja kehut ovat sellainen motivoija, että niiden eteen totellaan ja tehdään kyllä hyvin helposti mitä pitääkin. Makupalojen etsintäleikit ovat hauskoja ja luoksetuloharjoituksissa Milo pinkoo luo niin kovaa, että välillä tuntuu, että miten se pieni viikari ei voi sotkeutua jalkoihinsa. Noutotreeneissä tänä aamuna mietin mielessäni, että Milo vaikuttaa enemmän jänikseltä kuin koiralta loikkiessaan damia noutamaan. :D

Kahden viikon päästä menemme kasvattajan luo tapaamaan Milon vanhempia sekä kuutta sisarusta pentutreffien muodossa. Hauskaa nähdä, miten muut ovat kehittyneet ja kasvaneet. Mitä olen muiden pentueen sisarusten toimia seuraillut, niin samanlaisia piirteitä, tapoja ja ulkonäköseikkoja löytyy muistakin punaturkeista, mutta toki erojakin löytyy. Jäädäänpä sitä odottelemaan..

Jännitysnäytelmä aamutuimaan.

Tänä aamuna en herännyt todellakaan toivomallani tavalla. Kuuden aikaan mies herätti, että Milo on syönyt kaikki hänen laukussaan olleet särkylääkkeet, viisi kappaletta 400mg Ibumaxeja. Mies oli lähdössä opiskelijareissulle toiselle puolelle Suomea tutustumaan muutamaan yritykseen ja hänen laukkunsa lojui lattialla odottamassa lähtöä. Koska hän on kipeä, oli mukaan pakattu reilusti lääkettä, että jaksaisi koko reissun ajan. No siitä sitten eläinten myrkytyskeskukseen soittamaan ja päivystävää eläinlääkäriä metsästämään. Suolan avulla poika saatiin oksentamaan kotona osa läälleistä pihalle ja osa tuli ripulin mukana ulos. Eläinlääkärillä saatiin lääkettä ja Milo oli hetken aikaa myös tiputuksessa, koska kaikki neste oli tullut kehosta pois. Vähän aikaa seurailtiin ja sitten pääsin pojan kanssa takaisin kotiin. Kaikki näyttää nyt hyvältä.

Säikähdettiin ihan todella! Mies joutui lähtemään reissulle ja puhelimessa ollaan jaettu väliaikatietoja. Milo itse ei edes tainnut ymmärtää, että hänellä mikään hätä olikaan. Jään kotiin pienen miehen luokse vahtimaan, että mitään reaktioita ei enää ilmenisi Ibumaxeista tai sivuoireita eläinlääkärin lääkkeistä. Ainakin nyt nukkuu tyytyväisenä tuhisten. Huh. Ei voi kun toivoa, että mitään ei enää tapahdu. Onneksi kaikki pitäisi olla hyvin. <3

Jotta pysyisin aikataulussa.

Koska olen liian aikaansaamaton tällä hetkellä kuvatakseni kaikki koruni niin monen muun bloggaajan inspiroimana, päätin hieman sivuta aihetta ja esitellä kelloni.

Espritin Pico tai Axcentin valkea Broadband kuuluvat jokapäiväiseksi asusteeksi lähes asuun kuin asuun. Espritin kelloa käytän enemmän, mutta kyllä Axcentinkin kellon ranteestani bongaa hyvin usein. Sitä käytän nykyään enemmän kapeana versiona, sillä paksumman rannekkeen osan saa halutessaan pois. Uutta kelloakin olen miettinyt, mutta olen vanhoihin niin tykästynyt, että uutta en välttämättä edes tarvitse.

Ja pitihän se kuva laittaa vielä hieman toisenlaisesta elämän aikatauluttajastakin.. :)

Kuvat täältä ja täältä.

Autuas viikonloppu.

Uuden uutukainen Nipsu on saatava! Bongasin sen jostain mainoksesta ja pian on lähdettävä ostamaan. :)

Viikonloppu alkoi ja sitä vietän ihan kotona rauhallisissa merkeissä. Leffat ja rentoutuminen kuulostaa nyt hyviltä vaihtoehdoilta ja lauantaina aion opiskella heti töitten jälkeen, sillä mies lähtee käymään Milon kanssa maalla ja saan ihan rauhassa keskittyä riskirahoitusinstrumentteihin ja muuhun yhtä tylsään luettavaan. Joistain koulujutuista olen toisaalta innoissani, sillä suoritan tällä hetkellä lähes kaikki opintoni englanniksi ja kurssilla mukana on vaihto-oppilaita, joihin olen innokas tutustumaan. Tänään lähti yksi mielenkiintoinen projekti käyntiin ja tunnollisena opiskelijana olisin sitä heti alkamassa vääntämään. Vihaan asioiden viime tinkaan jättämistä! Opiskellaan siis nyt, kun intoa vielä piisaa. Eiköhän se ensimmäisen jakson jälkeen taas hyydy. Ulkonakin sataa vaan vettä, että ihan mielellään viettää aikaa sisätiloissa. Olen myös koukuttunut pahemman kerran tv-sarjaan nimeltä Lemmen viemää, josta on useita jaksoja katsomatta. Pliis, älkää naurako. :D Loistosarja, jota en ikinä katso telkkarista, vaan seuraan netti-tv:n välityksellä.


Eilen meillä alkoi koirapuolellakin uusi harrastus: Noutajien ohjattu peruskoulutus. lllalla heti harjoiteltiin pieniä pätkiä "kotiläksyjä". Koska Milo poikamme on vielä niin pieni ja rokotukset pitää saada ensin kuntoon, ollaan me miehen kanssa ensin harjoittelemassa ilman koiraa. Ei olla onneksi ainoita ja monella menee ensimmäiset viikot vain kotona treenatessa. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu, kun meidän karvakorvat pääsevät ensimmäistä kertaa joukon mukaan :D Mielenkiinnolla odotetaan.

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Muumimukien kuvat täältä.

Pikkumies. <3

Pieni kultapoju se vaan kasvaa.. <3