Uskomatonta miten Milo on valloittanut meidän sydämet ihan kokonaan. Meidän silmäterästä on tullut niin rakas ja tärkeä perheenjäsen, meidän lapsukainen. Tuntuu hurjalta miten äkkiä pieni kasvaa ja kehittyy, oppii ja toisaalta saa myös uusia, itsepäisempiäkin piirteitä. Välillä on vilskettä ja vilinää, välillä hyvinkin rauhallista ja letkeää.
Yksi elämäni parhaista päätöksistä on ollut koiran hankkiminen. Olen silti iloinen, että otimme sen "vasta nyt", kun oikeasti elämäntilanne mahdollistaa sen, että hänelle on riittävästi aikaa. Energisenä koirana pitkiä lenkkejä, leikkimistä ja aivoille töitä tarvitaan päivittäin. Koulusta kotiin tullessa on päivän selvää, että ensin lähdetään metsään lenkille juoksentelemaan ja pojan kanssa touhutaan, ennen kuin ryhdytään mihinkään muuhun kotiaskareeseen. Pienet koulutushetket kuuluvat jokapäiväiseen elämään torstain peruskoulutuksen lisäksi. Aina käskyt eivät mene perille, varsinkin jos käsky kuuluu, että EI! Lisäksi häiriötekijät (esimerkiksi toiset koirat tai mielenkiintoiset hajut) tai ajoittaiset villiyskohtaukset saavat usein korvat häviämään ja siinä meillä onkin treenaamista vielä runsaasti. Koulutuksessa sen sijaan Milo on hoksannut aika hyvin, että siellä kouluttajan käskyjä pitää totella ja malttaa pitää ohjaajaan kontaktia, vaikka paikalla onkin parisenkymmentä koirakaveria. Kontaktin otto Milolla on hyvä ja herkkupalat ja kehut ovat sellainen motivoija, että niiden eteen totellaan ja tehdään kyllä hyvin helposti mitä pitääkin. Makupalojen etsintäleikit ovat hauskoja ja luoksetuloharjoituksissa Milo pinkoo luo niin kovaa, että välillä tuntuu, että miten se pieni viikari ei voi sotkeutua jalkoihinsa. Noutotreeneissä tänä aamuna mietin mielessäni, että Milo vaikuttaa enemmän jänikseltä kuin koiralta loikkiessaan damia noutamaan. :D
Kahden viikon päästä menemme kasvattajan luo tapaamaan Milon vanhempia sekä kuutta sisarusta pentutreffien muodossa. Hauskaa nähdä, miten muut ovat kehittyneet ja kasvaneet. Mitä olen muiden pentueen sisarusten toimia seuraillut, niin samanlaisia piirteitä, tapoja ja ulkonäköseikkoja löytyy muistakin punaturkeista, mutta toki erojakin löytyy. Jäädäänpä sitä odottelemaan..
sunnuntai 19. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onpas suloinen kaveri<3
Vitsit, haluaisin nähdä milon livenä <3 Miten voi olla mahdollista ettei me koskaan ehditä näkemään :(
cocos: Kiitos <3
vilma: Aina mennään ristiin, eikä nähdä :( Toivottavasti pääset Johkulle, niin sit nähdään viimestään <3
Milokin on kasvanu jo isoksi mieheksi. Kyllä sä sen näät vielä :)
Lähetä kommentti