Uutta viikkoa odotellessa.

Tänään päivä meni hitaampaakin hitaammin. Jopa odotan viikonlopun loppuvan ja uuden viikon alkavan, kun tuntuu, ettei keksi mitään tekemistä. Tai ehkei pitäisi sanoa, ettei keksi. Kyllä keksisi, mutta ei mitään kivaa.


Aamulla oltiin Milon kanssa lähes neljä tuntia match show:ssa. Enpä olisi uskonut, että pelkkiin mätsäreihin tulee koiria niinkin paljon, kun niitä tänään kehässä kävi. Milon ryhmässä koiria oli 42 ja sinisten nauhojen saaneiden joukossa pärjättiin ihan hyvin. Palkinnoille ei kuitenkaan pojan performanssilla selvitty, kun tuomarille hampaitten näyttö sai aikaan pienen iloisuuskohtauksen tyyliin: "Jee, uus kaveri tulee rapsuttelemaan ja silittelemään mua ja taidankin antaa sille tassua ja alkaa pyörimään paikallani". Itse paikallaan seisominen ja kehää ympäri juokseminen kuitenkin sujui hyvin, ja ollaan pojasta ylpeitä. Pitääpä antaa jokaiselle vieraalle tästä lähtien tehtäväksi kurkistaa poitsun suuhun. Ei tuo näyttelytouhu kyllä mitään lempparia ole. Odottaa paikalla melkein neljä tuntia ja itse "toimitus" kestää sen noin viisi minuuttia. Ennemmin lähden ihan muuten treenaamaan vaikka noutoja, tokoa tai vaan puuhailemaan ulkosalle. Mutta arvokasta kokemusta ja paikalla paljon häiriötekijöitä, joten ei yhtään huono juttu ollut mätsärit missään nimessä.

Iltapäivällä kotona en sitten ole saanut oikein mitään aikaan, enkä ole keksinyt mitään tekemistäkään. Opinnäytetyön avasin hetkeksi koneen päätteelle, mutta pelkäksi avaukseksi se jäi. Kaverin kanssa piti lähteä reippaalle toistemme skarppaus lenkille, mutta sen hän joutui perumaan ja kävin hölkkäämässä itsekseni pienemmän lenkin. Loppuilta on kulunut tv:n äärellä ja oikeastaan vaan huomista odotellen. Jotenkin pitkäveteinen päivä. Noh, nyt taas uusi viikko aluillaan ja uudet kujeet sen mukana. Saadaan muuten huomenna se cancan-lamppu. Juuri sellainen, kun postauksessa, jossa mainitsin lampun hankkimisesta. Ihanaa saada vihdoin kattovalo makuuhuoneeseen. :)