Onnistui!

Eilisiin läksiäisiin pukeuduin rentoon asuun.

Huivi - H&M
"Hupparitakki" - H&M
Farkut - Only
Kengät - Andiamo
Laukku - Löytö mummon varastoista

Kaikki meni niin nappiin. Neljän jälkeen hiippailtiin koko kahdeksan hengen joukko ystäväni kodin nurkille ja soitettiin ulko-oven summeria. Ei vastausta. Yksi meistä soitti ystävälleni, että "Tule käymään ulkona moikkaa, et oon tässä lenkillä". Me muut piilouduimme seinän taakse piiloon. Kun ystäväni tuli sitten ulos ja me ilmestyttiin esiin ja sanottiin, että luuliko hän jäävänsä ilman läksiäisiä. Kyllä hän oli hämmästynyt ja otettu. Pidettiin piknik suunnitellusti olohuoneen lattialla ja käytiin vielä parilla baarissa istumassa. Piknikkieväinä meillä oli:

*Patonkia ja levitteitä
*Lihapullia
*Viinirypäleitä
*Kuohuviiniä
*Sipsejä ja dippiä
*Chilipähkinöitä
*Fanipaloja

Ystäväni sanoi, ettei voi sanoin kuvailla kuinka ilahtunut oli tuosta yllätyksestä. Oon tosi iloinen, että läksiäiset järjestettiin ja saatiin ne onnistumaan :)

Kotikolo.

Koti. <3

Yllätyspiknik olohuoneeseen.

täältä

Viikonloppuna on haikeiltu, hymyilty, itketty, naurettu. Syynä ystävän muutto ensi viikolla Brysseliin sekä toisen muutto Suomen sisällä kauas toiseen kaupunkiin. Vielä vuosi sitten luultiin, että me kaikki pysytään täällä, samalla paikkakunnalla vielä valmistumisenkin lähestyessä, mutta näin se elämä vie. Ei voi olla varma. Kun sydän sanoo, että on mentävä ja lisäpotkun antaa loistavat työtilaisuudet, niin mitä sitä enää vastaankaan panemaan.

Olen koko ajan puhunut ja mielessäni miettinyt, että täältähän ei pois lähdetä. Viihdyn tässä kaupungissa paremmin kuin koskaan missään. Täällä on kaverit, tuttu ympäristö, vilskettä ja vilinää ja samalla luonto lähellä. Miksi täältä edes pitäisi lähteä minnekään, korkeintaan käymään, niinkuin mm. Hollannin vaihto. Nyt kuitenkin olen itsekin joutunut suuntaamaan ajatuksia siihen, että muutaman vuoden kuluttua emme välttämättä asukaan enää täällä. Voimme asuakin, mutta se ei ole enää 100 % varmaa. Mies laittoi kuluneella viikolla yliopiston hakupaperit sisään kahteen uuteen, kaukaisempiin kaupunkeihin. Jos työtilanne näyttää yhtä huonolta pitkään ja opiskelupaikka jollain ihmeenkaupalla aukeaisikin, niin lähtö tässä tulisi.

Eilen vietettiin iltaa tämän Brysseliin muuttavan ystäväni asunnolla. Kaikki oltiin koolla vielä täysin pakkaamattomassa asunnossa ja tänään hänen on jo määrä olla kasaamassa vanhaa elämäänsä laatikoihin ja suunnata kohti uusia tuulia. Toinen ystäväni yllätetään tänään. Häntä harmitti eilenkin kauheasti, että ei ehdi läksiäisiä järjestää. Ei hätää, me olemme pienellä kaverijoukolla järjestäneet ne hänen puolestaan. Hänen poikaystävänsä on mukana samassa juonessa ja pitää huolen, että he ovat tänään illalla kotona. Me aiotaan pärähtää joukolla paikalle mukanamme ruokaa, juomaa ja pieni lahja ja järjestetään piknik heidän olohuoneeseensa. Uloshan piknik olisi ollut ihana järjestää ja viedä tämä ystäväni sinne salaa esim. lenkin varjolla, mutta koska sää on vielä mikä on ja maa aivan märkä, turvaudutaan huomattavasti lämpimämpään ja helpompaan ratkaisuun. Toivottavasti hän ilahtuu ja yllättyy. Ainakaan minkäänlaista aavistusta ei ilmassa ole :)

Pääsiäinen ohi.

Viikko on vierähtänyt, enkä ole ehtinyt blogin kimppuun laisinkaan. Tälläiset pikkulomat saa rytmin ja arjen jotenkin ihan sekaisin. Viikkoon on kuulunut niin juhlintaa ja jatkoilua, sukulointia ja kotipaikkakunnalla asuvien ja vierailevien kavereiden tapaamisia kuin perus arjen aherrusta eli koulua ja töitäkin. Vähän toisinsanoen kaikkea! Kotipaikkakunnalla käydessä tulee aina hujellettua paikasta toiseen, kun tapaa aina kaikkia samaanaikaan. Kovin usein kun ei nykyisen enää siellä suunnalla tule käytyä.

Vihdoin saatiin myös makuuhuoneeseen lamppu ja tykkään! Kauhean hyvin valaiseva tuo cancan - valaisin ei ole, mutta makuuhuoneeseen en kauhean kirkasta ja terävää valoa tarvitsekaan. Hämyisyys tuo tunnelmaa.

Kaverin kanssa käytiin varaamassa reilun viikon päähän kirpparipöytä ja makuuhuone on tällä hetkellä täynnä pusseja ja pahvilaatikoita tavaroita ja vaatteita pullollaan. Kävin vanhemmilta hakemassa kirpparille joutavaa tavaraa ja vielä pitää oma vaatehuone käydä läpi lattiasta kattoon ja laittaa menemään kaikki tarpeettomat vaatteet, kengät ja laukut. Vuosien varrella niitä onkin kertynyt, sillä en ole ikinä vienyt vaatteitani kirpparille. Kerta se on ensimmäinenkin!

Maanantai.

Laukku - Seppälä by Hanna Saren
Kengät - Bianco
Kietaisupaita - VeroModa
Musta teeppari - Only
Farkut - Only
Helmet - Esprit

Eilisen tylsyyden jälkeen on tämä maanantai lähtenyt käyntiin mukavasti. Torkutin kännykän herätystä noin tunnin ja sen jälkeen hipsittiin koiran kanssa aamulenkille. Aamutoimiin oli paljon aikaa, sillä menen kohta töihin ja jätin aamun 1,5 h koulua väliin. Vielä kun on tämä opiskelijaelämän vapaus olemassa, että silloin tällöin voi tunneilta luistaa. Ihanaa uutta viikkoa!

Uutta viikkoa odotellessa.

Tänään päivä meni hitaampaakin hitaammin. Jopa odotan viikonlopun loppuvan ja uuden viikon alkavan, kun tuntuu, ettei keksi mitään tekemistä. Tai ehkei pitäisi sanoa, ettei keksi. Kyllä keksisi, mutta ei mitään kivaa.


Aamulla oltiin Milon kanssa lähes neljä tuntia match show:ssa. Enpä olisi uskonut, että pelkkiin mätsäreihin tulee koiria niinkin paljon, kun niitä tänään kehässä kävi. Milon ryhmässä koiria oli 42 ja sinisten nauhojen saaneiden joukossa pärjättiin ihan hyvin. Palkinnoille ei kuitenkaan pojan performanssilla selvitty, kun tuomarille hampaitten näyttö sai aikaan pienen iloisuuskohtauksen tyyliin: "Jee, uus kaveri tulee rapsuttelemaan ja silittelemään mua ja taidankin antaa sille tassua ja alkaa pyörimään paikallani". Itse paikallaan seisominen ja kehää ympäri juokseminen kuitenkin sujui hyvin, ja ollaan pojasta ylpeitä. Pitääpä antaa jokaiselle vieraalle tästä lähtien tehtäväksi kurkistaa poitsun suuhun. Ei tuo näyttelytouhu kyllä mitään lempparia ole. Odottaa paikalla melkein neljä tuntia ja itse "toimitus" kestää sen noin viisi minuuttia. Ennemmin lähden ihan muuten treenaamaan vaikka noutoja, tokoa tai vaan puuhailemaan ulkosalle. Mutta arvokasta kokemusta ja paikalla paljon häiriötekijöitä, joten ei yhtään huono juttu ollut mätsärit missään nimessä.

Iltapäivällä kotona en sitten ole saanut oikein mitään aikaan, enkä ole keksinyt mitään tekemistäkään. Opinnäytetyön avasin hetkeksi koneen päätteelle, mutta pelkäksi avaukseksi se jäi. Kaverin kanssa piti lähteä reippaalle toistemme skarppaus lenkille, mutta sen hän joutui perumaan ja kävin hölkkäämässä itsekseni pienemmän lenkin. Loppuilta on kulunut tv:n äärellä ja oikeastaan vaan huomista odotellen. Jotenkin pitkäveteinen päivä. Noh, nyt taas uusi viikko aluillaan ja uudet kujeet sen mukana. Saadaan muuten huomenna se cancan-lamppu. Juuri sellainen, kun postauksessa, jossa mainitsin lampun hankkimisesta. Ihanaa saada vihdoin kattovalo makuuhuoneeseen. :)

Kuulumisia.

Ihanaa, kun on taas viikonloppu. Alkoi jo eilen, kun tänään tunnit oli peruttu. Oltiin sitten kavereiden kanssa iltaa viettämässä ja tänään päivä onkin mennyt kotona vaan oleillen. Huomenna töihin ja illalla katsomaan kaverin pientä tyttövauvaa. :) Kouluhommia ei onneksi kummemmin ole tehtävänä. Vähän jos jaksaisin opparin tutkimusta suunnitella eteenpäin, niin se riittäisi.

Eilen aloitin jo kesäkauden ja otin aurinkoa parvekkeella. Rajat tuli jo topista, tosin vielä melko huomaamattomat. Kyllä se kesä sieltä tulee, vaikka taas viime yönä satoikin lunta ja tänään oli taas talvisen tuntuinen päivä. Olen niin kesäihminen henkeen ja vereen, että yritän ehtiä nauttimaan jo nyt jokaisesta auringonsäteestä. Kesää kohti mentäessä aion aloittaa myös vanhan hyvän harrastuksen uudelleen - juoksemisen. Milon tultua hölkkäys on jäänyt kokonaan, kun vielä ei pikkuisen kanssa saisi juoksulenkkejä harrastaa. Nyt kuitenkin pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä useampi lenkki päivässä. Ja pikkuhiljaa voidaan Milonkin kanssa juoksulenkkejä jo alkaa harrastamaan, kun poika on kuitenkin jo täysikasvuisen kokoinen ja jalatkin jo vahvistuneet.

Luen parhaillani Anna-Leena Härkösen kirjaa "Ei kiitos", jonka ostin jo jonkin aikaa sitten. Kirja on vienyt minut mennessään ja juuri sopivaa parvekelukemista. Muutakin Härkösen tuotantoa haluan jatkossa lukea. Kaveri on myös kehunut Stephenie Meyerin Twilight (Houkutus) -sarjaa ja kirjan ensimmäisen osan tilasin jo luettavaksi. Elokuvankin haluan nähdä, mutta vasta luettuani ensin kirjan.

Nyt kuitenkin lähden kaverin kanssa lenkille ja sitten aikaisin nukkumaan. Hyvää viikonloppua!