Kenkäkriisi.

Olin jo aivan varma, että tiedän, mitä siskon rippijuhliin puen päälleni, mutta ei.. Että pitikin mennä muistamaan, että minullahan on vaatehuoneen ylähyllyllä laatikossa kengät, jotka ovat sinne vielä unohtuneet muuton jäljiltä täysin.

Nimittäin nämä punaiset peep toe kaunokaiset. Kävisivät myös mustan mekon kanssa. Vähän korkeampi korko on näissä punaisissa, joten valkoiset voisivat olla jaloissa mukavammat, kun pitkän päivän kävelee kengillä, mutta toisaalta himottaisi ihan hirveästi laittaa nämä punaiset jalkaan pitkästä aikaa.


Taitaa käydä niin, että otan molemmat kengät mukaan ja arvon sunnuntaiaamuna kummat pääsevät jalkaan. Entten tentten..

Viikonlopun juhliin.

Klassisen valkoista ja mustaa - asu viikonlopun juhliin. Asusteiksi mahdollisesti helmikorvakorut, useita helmirannekoruja sekä pitkät helmet kaulalle. Mekko on Vilasta ja kengät Hollannista.

Lukutoukka.

Kesä on kaiken muun ihanan lisäksi myös lukemisen aikaa. Auringosta nauttiessa on ihanaa uppoutua hyvän kirjan pariin ja vastaavasti sadesäällä kyhjöttää sohvan nurkassa kirja kädessä, kun ulos ei viitsi mennä. Itse tykkään myös lukea ennen nukkumaan menoa, joka on niin hyvä kuin huonokin asia. Mielenkiintoisen kirjan parista ei malttaisi ummistaa silmiään ja tylsemmän juonen kannattelemana uni tulee helposti.

Sophie Kinsellan tuotanto on monille tuttua. Himoshoppaajan kirjasarjan lisäksi kirjailija on julkaissut muutamia muitakin kirjoja, joista viimeisimpänä luin "Remember me?" -teoksen. Kirja on myös suomennettu nimellä "Muistatko minut?". Kirja kertoo 28-vuotiaasta Lexistä, joka herää sairaalasta auto-onnettomuuden jälkeen. Onnettomuuden seurauksena hän kärsii muistinmenetyksestä ja kolme edellistä vuotta hänen elämästään on täysin pyyhkiytynyt neitokaisen mielestä. Kolmen vuoden aikana on ehtinyt tapahtua paljon ja hän ei ole uskoa korviaan, kun huomaa olevansa naimisissa miljardöörin kanssa ja johtavansa osastoa, jossa aikaisemmin työskenteli vain alemmalla tasolla. Kirja kertoo siitä, kuinka Lexi opettelee uutta ns. "unelmaelämäänsä", joka osoittautuukin lopulta joksikin aivan muuksi.

Cecelia Ahernin "Ps, I love you" on kaunis tarina siitä, kuinka jo kuollut aviomies auttaa vaimonsa jaloilleen kirjeiden avulla. Holly suree syöpään kuollutta aviomiestään Garrya, eikä pääse takaisin tavalliseen elämään. Kuoleman jälkeen Holly kuitenkin yllättyy, sillä ennen kuolemaansa Garry on kirjoittanut Hollylle kymmenen kirjettä, jotka saa avata aina ennalta määrättynä päivänä. Kirjeiden avulla Holly pääsee elämään taas käsiksi ja selviytyy nuoren rakkaansa kuolemasta.

Stephenie Meyerin kirjasarja "Twilight" on monen suosikkeja, mutta jakaa myös mielipiteitä. Sain juuri päätökseen sarjan toisen osan eli "Uusikuu":n ja loputkin kirjat on pakko saada lukea. Kirjasarjasta löytyy niin fantasiaa, jännitystä kuin rakkaustarinakin. Yksinkertaistettuna kirja kertoo ihmistyttö Bellan ja vampyyripoika Edwartin rakkaustarinasta, joka kohtaa matkallaan monenlaisia esteitä.

Välillä on kivaa lukea myös jännitystä, vaikka kauhuelokuvista en niinkään välitä. Jännityskirjailijoista tutuin itselleni on Tess Gerritsen, johon tutustuin reilu vuosi sitten äitini suosittelemana. Kirjojen juonet ovat koukuttavia ja jännittävät juonenkäänteet viemät kyllä mennessään, eikä ruumiinavaustarinat, murhamysteerit tai muutkaan karmivuudet pelota niin paljon, kun haluaa vain lukea kirjan loppuun, jotta mysteeri ratkeaisi.

Dan Brownin kirjoista ainakin "Da Vinci -koodi" ja "Enkelit ja demonit" ovat useille tuttuja. Itse tykkäsin myös kirjailijan "Meteoriitti" teoksesta, jossa ei edellä mainittuihin kirjoihin poiketen toimikaan päähenkilönä Robert Longdon, vaan pääosassa on nainen nimeltä Rachel Sexton. NASA:n tutkijat väittävät löytäneen sä napajäätiköltä meteoriitin, jota Rachel kutsutaan tutkimaan. Meteoriitti ei tietenkään ole niin varmasti meteoriitti, jonka arvata saattaakin. Tällä hetkellä työn alla on Brownin ensimmäinen teos "Murtumaton linnake" ja kovasti odotan syksyllä ilmestyvää uutuutta "Kadonnut symboli" (the Lost Symbol).


Plum Sykesin "Manhattanin blondit" kuuluu taas kategoriaan ehdottomaa hömppää. Tarvitseekohan muuta mainitakaan..?

Diane Setterfieldin "Kolmastoista Kertomus" on hyvinkin erityylinen muihin mainitsemiini kirjoihin verrattuna. Kirja kertoo Margaretista, joka lukee isänsä antikvariaatista kuolleiden kirjailijoiden teoksia sekä kirjoittaa itse heidän elämänkertojaan aivan harrastusmielessä. Häneen ottaa kuitenki yhteyttä eräs suosittu kirjailija ja pyytää tätä kirjoittamaan hänen elämänkertansa. Hän ottaa kutsun vastaan ja pääsee matkustamaan kirjalijan lapsuusmaisemiin ja samalla syventyy Angefeldin kaksoistyttöjen dramaattiseen elämään.

Muita suosikkejani on mm. Laura Weisberger (kirjoittanut mm. Paholainen pukeutuu Pradaan), Torey Heyden (kirjoittanut mm. Tiikerin lapsi sekä Häkkipoika), J.K. Rowling (Harry Potterit oli vaan niin hyviä!), Anna-Leena Härkonen (kirjoittanut mm. Ei kiitos!) ja monia monia muita kirjailijoita ja kirjoja, joita en vain yksinkertaisesti saa mieleeni nimiltä.

Pikkuisen jotain uutta.

Keittiössä on nyt uudet verhot. Ellokselta verhot löytyivät varsin edulliseen 9€ hintaan ja se oli halpa hinta, kun pääsin vihdoin eroon aivan ylilyhyistä ja muutenkin rumista vaaleansinisistä kammotuksista.

Parvekkeen kesäkuntoon laittaminen on hieman jäänyt. Nyt kun parveke viimein on, olisi ihanaa saada kukkasia sitä koristamaan. Anoppi laittoi eilen mukaan jos jonkinlasta kasvia; krassia, auringonkukkaa jne... Nyt olisi kukkia, mitä istuttaa kasvamaan, mutta ruukut ja muut tykötarpeet vielä puuttuu. Pitääpä käydä joku päivä töiden jälkeen ostoksilla ja samalla etsimässä parvekekalusteisiin tuolinpäällisiä ja pientä pöytäliinaa/tablettia.

Kohta ollaan lähdössä viimein katsomaan Dan Brownin kirjaan perustuvaa elokuvaa Enkelit ja demonit yhdessä kahden kaverini kanssa. Minulta on epähuomiossa jäänyt lukematta Brownin ensimmäinen teos Murtumaton linnake, mutta vieraillessani äidin kirjahyllyllä sekin virhe saadaan korjattua. Syksyllä ilmestyy taas uusi Brownin kirja, joten sitä odotellessa. :)

Minä julkkiksena.

"Kenen näköinen olet? Kenen julkkiksen näköinen olet omasta tai kaverisi mielestä. Julkaise tai linkitä kuva, ja haasta kolme blogin pitäjää."

En ole itse koskaan ajatellut, että muistuttaisin erityisesti jotain julkkista. Kuitenkin useampikin kaverini on joskus maininnut, että muistutan niin ulkonäöltäni kuin joskus käytökseltänikin Täydellisistä naisista tuttua Teri Hatcheria.

Yhdennäköisyys johtuu varmaankin lähinnä suuresta suusta (lue: leveästä hymystä), samankaltaisista ja värisistä hiuksista sekä tummista kulmista. Kasvojen muotokin on melko lähellä omiani.

Teri Hatcherin todellisesta luonteesta en tiedä, mutta hänen näyttelemäänsä Susan Mayeria minä totisesti välillä muistutan. Varsinkin Hollannissa asuessani vaihtarikaverini jaksoivat alituiseen puhua siitä, kuinka olen välillä aivan kuin Susan. Minusta on helposti tunnistettavissa hänen kaltaisensa koheltaja.

Chatrinin tavoin, joka haastoi minut tähän hauskaan tehtävään, kävin uteliaisuuttani kokeilemassa MyHeritagen julkkistunnistusta. Sitä kautta sain vastaukseksi, että 78% tarkkuudella muistutan eniten Tata Youngia.

Tämä oli hauska haaste! En erikseen haasta ketään, mutta kaikki, jotka eivät ole kasvojaan muuten kuvissa paljastaneet ovat hyvin vapaat nappaamaan tämän haasteen itselleen.

Yllärivapaa.

Sain tälle päivälle yllättävän vapaapäivän, kun pomoni ei ehdi työpaikalle tänään ollenkaan, eikä kukaan muu osaa olla opastamassa työtehtäviin. Sopi enemmän kuin hyvin, sillä ylimääräiset vapaat kyllä kelpaa.

Aamulla kaverini soitti, että nyt hereille, hän tulee käymään reilun puolen tunnin päästä ja sitten lähdetään lenkille. En valinnut lenkkikenkiä kovinkaan fiksusti, sillä 2,5 tunnin lenkin jälkeen molemmat jalat olivat näiden mustien läpsyttimien ansiosta hankautuneet aivan rakoille.

Kaveri toi myös tullessaan pussillisen kosmetiikkaa, joita saa työsuhde-etuina. Minäkin hyödyn hänen työpaikastaan, sillä kaverini sattuu olemana mies, eikä itse naisten suihkusaippuoita tai vartaloemulsoita juuri tarvitse. Kelpaa mulle! :)


Lenkin jälkeen kävin kaupasta hakemassa vähän kesäherkkuja, sillä lukeminen ja opparin kirjoittaminen sujuu paljon paremmin mansikoiden ja jäätelön kanssa. Eilen aloittelin Himoshoppaaja vierailla mailla -kirjaa ja opparin teoria pitäisi jaksaa viimeistellä, että ensi viikolla ohjaaja saisi sen luettavaksi ennen lomaa.

Helteisen viikonlopun jälkeen...

Olipa mahtava viikonloppu. Rakastan hellesäätä yli kaiken ja auringonotto on lempipuuhaani. Kyllä niitä uv-säteitä tulikin kerättyä viikonlopun aikana. Lisäksi heitin eilen talviturkin, kun käytiin viilentämässä itseämme järvessä. Miloa ei meinaa vedestä saada pois, siitä on tullut varsinainen vesipeto. Harmi, kun kuvia ei saatu, sillä muistikortti oli tietenkin jäänyt kotiin. Voi, kun viikonloppu ei olisi loppunut niin pian, sillä tänään alkoi työt. Ihan kivaa oli ekana päivänä, vaikka nyt jo pelkään, että miten jaksan seuraavat kuukaudet herätä klo 5.15 kännykän herätykseen. Työt nimittäin alkaa klo 7.00 ja työmatkaakin on n. 35 kilometriä. Onneksi aamuisin on vielä edes valoisaa!


Oltiin tänään illalla kaverin kanssa kaupungilla ostamassa mulle valkoisia legginssejä sekä tarkoituksena käydä kahvilla. Nooh, käytiin vähän kiertelee ja lopulta ostin OBH Nordican suoristusraudan, ne legginssit kertaa kaksi, Candace Bushnellin Sinkkuelämää kirjan, ripsarin ja meikkivoiteen. Ja toki kahvilla myös nauttimassa herkullisista kinkkupaprikapiiraista.

M:n kanssa ollaan Enkelit ja demonit -elokuvan ensi-illasta saakka yritetty löytää sopivaa rakosta mennä katsomaan leffa, mutta vieläkään ei ole aikaa löytynyt. Tälläkään viikolla ei päästä; tiistaina Milon taipparitreenit, keskiviikkona mies sopinut omia menoja ja minä samalle illalle kaverin kanssa koirien yhteislenkitystä, torstaina taas Milon treenejä tokon muodossa ja perjantain ohjelma vielä avoin, mutta ei kuitenkaan leffaa. Jos ensiviikolla! :D