Monta pientä ja punaista

Eilen leijailivat ensimmäiset lumihiutaleet. En ole talvi-ihminen, mutta tuntui kyllä ihanalta nähdä lunta. Viime vuonna minulla ei ollut oikeaa talvea lainkaan, sillä lähdin Hollantiin vaihtoon juuri silloin, kun Suomeen tuli pysyvä lumi ja pakkaset. Eilen alkoi myös joulun odotus. Tein listaa kenelle aion joululahjat hankkia ja listasin vähän lahjaideoita. Rakastan antaa joululahjoja (ja saada!) ja paketoiminen on ihanaa. <3 Vanhempien kanssa oli jo puhetta joulun vietosta. Mennään jouluksi niin miehen kuin omienkin vanhempien luo. Näin ollaan toimittu monta joulua jo peräkkäin ja toimii :)

Eilen oltiin Milon kasvattajan luona pentue tapaamisessa. 12 punanenää, keskenään lähes samankokoisia ja -näköisiä, vipeltivät menemään ja se oli ihanaa katseltavaa. Treenattiin myös vähän variksilla ja kasvattaja kertoi meille taippareista, jotka meilläkin olisi tavoitteena Milon kanssa vielä suorittaa. Pennut ovat uskomattoman tasaisesti kasvaneet. Kaikilla on emänsä korvat, karvan laatu vaihtelee tasaisesti pentujen kesken, Milolla on isänsä turkki. Pennuissa oli niin paljon samoja eleitä ja tapoja keskenään, samanlaisia touhuja. Oli myös hauskaa tavata kaikki muut omistajat, sillä heitä emme ole aiemmin nähneetkään.
Vähän jännitti viime viikolla päästiinkö reissuun ollenkaan, sillä sopivasti tiistaina hajosi auto. Onneksi mies sai sen kaverinsa kanssa korjattua perjantantaina ja päästiin matkaan. Eilen kotiuduttuamme katsottiin sitten Sex and the city -elokuva ja yhtä hyvä se oli kuin ensimmäiselläkin kerralla. :) Tänään aion vielä katsoa kaikki poistetut kohtauksetkin läpi, ettei jää mitään katsomatta.

Ps. Sain Two pairs of scissors -blogin Cocokselta ihanan myyrän, kiitos <3

Wanted: Ihana, upea, houkutteleva työharjoittelupaikka

On se vaan kumma, että aina kun pitäisi oikeasti syventyä tenttikirjoihin, sitä keksii kauhean paljon muuta tekemistä. Koko alku viikon on pitänyt tarttua liiketoiminnan strategisen johtamisen opuksiin, mutta kappas vaan - aina keksii tärkeämpää tekemistä, kuten järjestellä hyllyjä, siivota tai vaikka vaan katsoa telkkaria tai lukea jotain aivan muuta! Tällä kertaa pakoilen tenttiin lukua tavallista enemmän, mutta uskoisin sen johtuvan siitä, että tämä on viimeinen itsenäisesti suoritettava opintojakso. Jihuu! Olen jonkin verran nyt syksyn mittaan suorittanut kursseja kirjatentein, mutta nyt ne on sitten perjantain jälkeen tehty ja voin keskittyä ns. normaaliin opiskeluun.


Opiskelut alkaa olla siinä vaiheessa, että ajatukset siintää jo valmistumisessa. Ajatus siitä, että toukokuussa on kaikki kurssit suoritettuna, on enemmän kuin houkutteleva. Opinnot eivät kuitenkaan keväällä ole vielä ohi, vaan opinnäytetyö sekä työharjoittelu ovat vielä prosesseja itsessään senkin jälkeen. Tänään tapasin työharjoitteluohjaajani ja seuraava vaihe onkin harjoittelupaikan etsiminen ja opinnäytetyöaiheen löytäminen toivottavasti sieltä harjoittelupaikasta. Toivon niin paljon, että mieluinen paikka löytyy. Sellainen firma, jossa pääsen tekemään jotain uutta, haasteellista, kehittää itseäni ja oppia.. Ideoita on jo harjoittelupaikan suhteen, pidetään peukkuja. Kiire ei vielä ole kuitenkaan harjoittelupaikan etsinnässä, koska harjoittelun aloitan suunnitelmien mukaan vasta toukokuussa. Aikaa harkita vielä, ennen kuin ensimmäiset kontaktit yrityksiin otetaan.

Kuva täältä.

Viikonloppu kootusti.

Perjantai:

Toisen jakson ensimmäinen kouluviikko takana, sillä perjantait on vapaata! Tarkoittaa pitkiä viikonloppuja. Nukuin pitkään ja herättyäni lähdettiin Milon kanssa ulkoilemaan. Lähimetsään, kun siellä poika tykkää juosta vapaana. Lupauduin edellisenä päivänä tuuramaan illaksi työkaveria, joten iltapäivällä piti valmistautua töihin lähtöön. Oli inhottavaa hipsiä vesisateessa ja kovassa tuulessa töihin. Tavallisesti menen pyörällä (ja talven tullen autolla), mutta sateenvarjon kanssa pyöräily ei kuulostanut kovinkaan mieluisalta vaihtoehdolta.


Amarillossa oli perjantai illan TexMex puffet, jonne oli aikomus mennä miehen kanssa syömään. Hän haki töistä ja mentiinkin suoraan Amarilloon, mutta puffetin ruoka näytti seisoneen niin kauan koskemattomana, että tilattiin ruuat normalisti listalta. Minulle lempparini, Chicken Bolillo ja miehelle Whisky Chicken. Nammmm. Muutaman oluen jälkeen alkoi nukuttamaan niin mainiosti, että kymmenen aikaa olin jo untenmailla.

Lauantai:


Työpäivä, joka meni kuin siivillä, kun oli koko ajan paljon tekemistä. Oltiin jo viikolla sovittu, että tehdään jotain vaan tyttöjen kesken ja päädyttiin rentoon leffailtaan, koska kenenkään ei tehnyt mieli baariin tai muutenkaan lähteä ihmisten ilmoille. Vuokrattiin Filmtownista 27 dresses hömppäkomedia, ostettiin kilo karkkia ja vietettiin aikaa kaverilla.


Juteltiin myös huhtikuulle suunnitellusta Kroatian matkasta. Toivottavasti reissu oikeasti toteutuu ja reissuun päästään noin 6-8 hengen porukalla. Kohde tulee olemaan todennäköisesti Splitin kaupunki, josta on tarkoitus vuokrata huvila/mökki reissun ajaksi. Yritetään päästä mahdollisimman halvalla, ja suhteellisen edullisia asumuksia kaupungin alueelta löytyykin, mutta lentojen hinnat ovat vielä aika kovat.

Sunnuntai:

Aamupalan jälkeen miehen ja koiran kanssa käytiin pitkällä lenkille. Lammella käytiin ihmettelemässä sorsia ja eräs nainen tuli kyselemään Milosta. Olivat miehensä kanssa suunnittelemassa tollerin hankintaa. Hauskaa, että siitä ei ole montaakaan kuukautta, kun me olimme kyselemässä muilta millaisia tollerit oikein oikeasti ovat ja nyt me ollaan vastaajan roolissa. Kotona odottikin tenttikirjat lukijaansa, siivoiltiin ja ruuaksi valmistettiin fetasalaattia. Niin ja laitoin tekokynnet kynsiin. Minulla alkoi operaatio "aion_kasvattaa_kynnet!" Apuvälineinä Mavalan kynnenkovettaja ja tekokynnet, sekä yritän muistaa syödä kalsium tabletteja hieman useammin. Loppuilta kuluu varmaankin sohvalla Idolsin ja BB:n äärellä. On sellainen lötkistelysunnuntaiolo :)

Ihanaa alkavaa viikkoa! <3

Kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä.

Herkkä hetki. <3

Joskus on vaan niin fiilistely olo. Tämä biisi ei sanoiltaan millään tapaa kuvaa tunnetilaa, mutta herkän fiiliksen nostattajana aivan unelma kappale.. <3

Pouring rain is falling down on me
All hope is gone for me
All alone remembering the past
Hoping this picture to last
Many years I've travelled on the path of pain
I have nothing left to gain

Again the rain is falling down on me
My mind screams for horror I have seen
I lose my faith for good
Nothing can light my mood
When I lost my wife my tears I denied
She took my heart when she died

Lost in this time
I can no more deny
No place to go
No heart, no home

Searching for the guidance to know what I'm going to do
I have only time to shed a tear and I miss you
My heart is crying, the pain is burning my veins
I'm hoping someone to unlock these chains

All that I have ever loved is gone
And nothing in my life will be done
But in me the pain remains
Until the day that I die

Heart & Home By Excalion

Lastenvaateparatiisi.

Harmaa tunika - H&M
Farkut - Only
Kello - Esprit
Kaulakoru - Kalevala Korun Onnen sydän
2 kpl Nomination rannekkeita

Olipas ihanaa nähdä vanhaa ystävää pitkästä aikaa. Kahvittelimme keskustassa muutaman muun ystäväni kanssa ja vaihdettiin kuulumisia pitkästä aikaa. Ystäväni 4kk ikäinen pieni tyttö oli mukana myös, aivan ihana nauravainen veitikka. Pienelle neidille käytiin ennen tapaamista H&M:ltä ostamassa lahjaksi Hello Kitty mekko ja samalla reissulla tarttui itsellenikin mukaan kuvan harmaa tunika sekä perus valkoinen toppi. Olen tänä syksynä ihan hullaantunut kaikenlaisiin tunikoihin, tykkään tykkään tykkään!

H&M:llä on niin paljon ihania lastenvaatteita. Jos joskus saan omia lapsia, niin ostan kaikki vaatteet heille sieltä. Ovat niin nättejä, halpoja ja eihän vauvoilla samat vaatteet kauaa mahdu edes päälle, kun taas joutuu hankkimaan uusia. Harmi, ettei enempää ole tutuilla pieniä lapsia. Olisi niin ihanaa ostella heille sieltä lahjoja. Vinkki vinkki vaan kaverit ;)!

Muuton rippeitä.

Mies toi vanhempiensa luota siellä viikonloppuna käydessään muuttokuormasta unohtuneet pullon. Muutostahan on kulunut aikaa jo useita kuukausia. Koko pullo oli unohtunut tyystin, mutta viime viikolla minulle tuli flashbackin omaisesti tunne, että jotain puuttuu vielä. Ja se oli tämä pullo!

Pullossa pidämme syksyisin ja talvi aikaan vaaleansinisiä valoja, joita on kiva pitää päällä hämärällä kynttilöiden kaverina. Lisäksi pullosta törröttää aina jos jonkinlaista varpua, tällä kertaa riikinkukon sulkia ja "marjaisia oksia".

Muutossa jäi toinenkin juttu tuomatta, seinälle laitettava vitriinikaappi. Kaappi on vaaleaa puuta, mutta olemme aikoneet petsata sen tummaksi, jotta sopii paremmin muihin huonekaluihin. Vaaleana emme edes viitsineet sitä meille asti kuljettaa. Pitäisi vaan saada aikaiseksi, mutta aina maalla käydessämme on niin monta asiaa mielessä, ettei vaan saan ryhdyttyä hommaan. Itse olen vielä niin huono missään entisöinnissä tai esineiden kunnostuksessa, että miehen harteillehan tuo homma taitaa jäädä.

Ps. Huomenna tapaan entisen luokkakaverini, jota en ole nähnyt 1,5 vuoteen. Odotan hirveästi, että nään hänet huomenna pitkästä aikaa. Ja mitä parasta, hän tuo pienen pienen tyttönsäkin mukaan.. :)

Silmäterä.

Uskomatonta miten Milo on valloittanut meidän sydämet ihan kokonaan. Meidän silmäterästä on tullut niin rakas ja tärkeä perheenjäsen, meidän lapsukainen. Tuntuu hurjalta miten äkkiä pieni kasvaa ja kehittyy, oppii ja toisaalta saa myös uusia, itsepäisempiäkin piirteitä. Välillä on vilskettä ja vilinää, välillä hyvinkin rauhallista ja letkeää.

Yksi elämäni parhaista päätöksistä on ollut koiran hankkiminen. Olen silti iloinen, että otimme sen "vasta nyt", kun oikeasti elämäntilanne mahdollistaa sen, että hänelle on riittävästi aikaa. Energisenä koirana pitkiä lenkkejä, leikkimistä ja aivoille töitä tarvitaan päivittäin. Koulusta kotiin tullessa on päivän selvää, että ensin lähdetään metsään lenkille juoksentelemaan ja pojan kanssa touhutaan, ennen kuin ryhdytään mihinkään muuhun kotiaskareeseen. Pienet koulutushetket kuuluvat jokapäiväiseen elämään torstain peruskoulutuksen lisäksi. Aina käskyt eivät mene perille, varsinkin jos käsky kuuluu, että EI! Lisäksi häiriötekijät (esimerkiksi toiset koirat tai mielenkiintoiset hajut) tai ajoittaiset villiyskohtaukset saavat usein korvat häviämään ja siinä meillä onkin treenaamista vielä runsaasti. Koulutuksessa sen sijaan Milo on hoksannut aika hyvin, että siellä kouluttajan käskyjä pitää totella ja malttaa pitää ohjaajaan kontaktia, vaikka paikalla onkin parisenkymmentä koirakaveria. Kontaktin otto Milolla on hyvä ja herkkupalat ja kehut ovat sellainen motivoija, että niiden eteen totellaan ja tehdään kyllä hyvin helposti mitä pitääkin. Makupalojen etsintäleikit ovat hauskoja ja luoksetuloharjoituksissa Milo pinkoo luo niin kovaa, että välillä tuntuu, että miten se pieni viikari ei voi sotkeutua jalkoihinsa. Noutotreeneissä tänä aamuna mietin mielessäni, että Milo vaikuttaa enemmän jänikseltä kuin koiralta loikkiessaan damia noutamaan. :D

Kahden viikon päästä menemme kasvattajan luo tapaamaan Milon vanhempia sekä kuutta sisarusta pentutreffien muodossa. Hauskaa nähdä, miten muut ovat kehittyneet ja kasvaneet. Mitä olen muiden pentueen sisarusten toimia seuraillut, niin samanlaisia piirteitä, tapoja ja ulkonäköseikkoja löytyy muistakin punaturkeista, mutta toki erojakin löytyy. Jäädäänpä sitä odottelemaan..