
Sininen mekko on Hollannin tuliaisia vaihtariajoilta. Viime kesänä se toimi isäni 50-vuotis juhlissa asuna ja nyt suunnittelen sitä kaverini häihin. Koko ajan takaraivossa on pieni ajatus, että onkohan mekko kuitenkaan tarpeeksi juhlava häihin laitettavaksi, mutta nyt saan luvan yrittää tyytyä vaatehuoneesta valmiiksi löytyviin vaatteisiin. Jos eteeni sattuisikin jokin kiva ja edullinen mekkoyksilö, niin sitten saan ostaa, mutta vartavasten en aio mekkoa lähteä metsästämään.Aluksi ajattelin mekon kaveriksi valkoista, mutta päädyinkin lopulta mustaan. Ehkä vielä kokeilen valkoistakin vaihtoehtoa, mutta tällä hetkellä valinta kallistuu tummempaan. Asu tarvitsee vielä kaverikseen boleron ja muutama vaihtoehto minulta löytyykin kaapista. Jospa tässä yhdet häät saataisiin juhlittua vanhoissakin vetimissä!

Edit// Onhan mulla tosiaan tämä tumman harmaa mekko olemassa! Pitsikoristuksen päälle kuuluu vielä paksu musta satiininauha. Tämä olisi juhlavampi ja tästäkin saisi peittävämmän tarpeen tullen bolerolla.

Eilen pääsin taas nauttimaan auringosta parvekkeelle töiden jälkeen. Pieninkään tuulenvire ei parvekkeellemme käy ja musta tausta takaa sen, että on kuumat paikat ruskettua, vaikka enää neljän jälkeen aurinko ei tartukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Seurana oli Cecelia Ahernin Suoraan sydämestä jonka sain luettua loppuun (vaikka kirja olikin välillä melko pitkäveteinen) sekä paljon kylmää cokista. 
Emme varanneet istumapaikkoja Finnkinosta etukäteen, koska luulimme, että jo elokuvan puolitoista viikkoa leffateatterissa pyörineenä mahtuisimme hyvin elokuvaa katsomaan. Voi kuinka väärässä olimmekaan. Onneksi mentiin ostamaan lippuja melkein 40 minuttia ennen elokuvan alkua, sillä paikkoja oli enää muutama jäljellä ja jouduimme eturiviin istumaan.
















