Ensi viikolla meillä juhlitaan Milon puolivuotis synttäreitä. Pieni pehmolelun näköinen turrikka on jo kasvanut isoksi mieheksi. Painoa 14 kiloa ja korkeuttakin n. 44-45 cm. Kokoa on tullut jo niin paljon, että joulupukin tehtäväksi ollaan annettu hankkia koiranpeti. Ei enää mahdu poika nukkumaan tyynyllään. Kauheasti emme enää odota pojan kasvavan, varsinkaan kun hän oli pentueen pienikokoisin uros. Täysikasvuinen uros on noin 50 cm korkea ja 20 kiloinen, joten ihan hirveästi siihen ei enää olekaan matkaa.Milo alkaa jo näyttämään ison koiran merkkejä. Välillä nousee jo jalkakin, vaikka vielä hyvin usein "niissä asioissa" ollaan vielä neitejä. Juoksujen perään ei vielä ymmärretä mitään. Alakerran nartulla on juoksut tällä hetkellä ja yksi talon uroksista on hyvinkin tuskissaan, mutta Miloa kyseinen asia ei vielä kiinnosta tuon taivaallista. Naskalihampaatkin ovat jo kokonaan vaihtuneet uuteen purukalustoon. Hampaiden vaihtumisen jälkeen sormien pureminen loppui kuin seinään. Kasvattaja sanoikin, että odottakaa vaan, niin hampaiden vaihtumisen jälkeen kaikki muuttuu ja niinhän siinä kävikin. Samaa olen kuullut myös sisaruksista. Samaan syssyyn loppui riskaaminenkin melkein kokonaan, toki välillä riehaannutaan. Milon bravuurinumero huomion saamiseksi on nykyään "myyräileminen" eli ihan pienenä myttynä ees taas juokseminen. Silloin menee matot rullalle. Tätä tapahtuu varsinkin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. On muuten hassun näköistä :)
Peruskoulutus on käyty ja seuraavaa koulutusta odotellaan kevääseen. Nyt käydään vaan kotikoulua ja valmistaudutaan tulevaan taipparikurssiin, joka valmistaa koiraa ja ohjaajaa noutajien taipumuskokeisiin. Agilityyn mennään sitten reilun puolen vuoden kuluttua, kun vuosi tulee täyteen ja jalat ovat kunnolla vankistuneet ja kehittyneet. Aika menee vaan niin nopeasti, että kohta se on jo koko pentuaika ohitse. Ei uskoisi.
Milo on antanut kyllä omistajilleen paljon. Koiran kanssa elämiseen ja arkeen tottuminen kävi kuin itsestään, eikä enää osattaisikaan elää ilman koiraa. Miten sitä selviäisi, jos ei olisi aamulla joku tökkimässä tassuilla naamalle, että nyt viemään ulos pissille, lenkittämässä ja leikittämässä joka päivä (vaikka huonolla säällä ulos lähteminen ja laiskuuspäivänä se ei olekaan herkkua) ja seuraamassa touhuja. Välillä menee hermo ja olenkin joskus kiukuspäissäni uhannut heittää Milon ikkunasta pihalle, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois, en ikimaailmassa. <3
Tässä vielä hieman koiran elämänohjeita:
* Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki.
* Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi.
* Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä.
* Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista.
* Nauti, kun joku tahtoo rapsuttaa vatsaasi.
* Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset.
* Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
* Syö halukkaasti ja innostuneesti.
* Ole uskollinen.
* Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet.
* Jos haluamasi on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.
* Jos jollakin on huono päivä, istu hiljaa hänen lähellään ja työnnä kuonosi hellästi hänen syliinsä.
* Suo itsellesi yksinkertaisia iloja kuten pitkiä kävelylenkkejä.
* Nauti huomiosta ja anna ihmisten koskettaa itseäsi.
* Älä pure, jos murina ajaa saman asian.
* Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi.
* Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet.
- Veronica Hay -
9 kommenttia:
Ja mä en vieläkään ole nähnyt Miloa!! Se on pakko pian korjata. Onnea isolle miehelle <3
Mä lupaan, että näät sen joulun aikaan :) Mukana se on varmasti ainakin silloin, kun tuon sulle lahjan ;)
Ihanat noi koiran elämänohjeet :D Joo eipä sitä enää osaisi olla ilman.. Mulla on yks tuttu joka ei uskalla ottaa koiraa sen takia, että on joskus joutunut koiransa lopettamaan ja se luopumisentuska oli niin kamala.. Mun mielestä koirat antaa kuitenkin niin paljon, että se on sen arvoista. Mä ompelin Vilin tonttulakkiin kuminauhan, niin se pysyy edes jotenkin :D Nyt olis viikonloppuna tarkotus yrittää ottaa tän vuoden jouluiset kuvat, kun tuli taas lunta :) Saa nähdä onnistuuko.. Pari vuotta sitten sain hyvän kuvan kun istutin Vilin tuolille, laitoin piparitaikinan eteen ja jauhoja Vilin nenään :D Siinä se raukka istui kuola valuen tonttulakki päässä :D :D
miiah_: Koirat on vaan parhaita. <3 Voin kuvitella, kun toinen on katsonut kuola valuen piparitaikinaa. Milokin aina ruokakupin edessä napottaa ja kuola valuu vaan odottaessa milloin saa syödä :)
Taitaa olla aika vekkuli tää sunkin koira :D Tollukat ei oo mikään helpoin rotu pitää tyytyväisenä ja täyspäisenä, hienoa kun teillä menee hyvin! Mun sedällä on nyt yksi, pian kaksi tolleria, ihan metsästyskäyttössä, ja pakko entisenä labradorin omistajana sanoa että kyllä ovat noutajiksi kovin erilaisia kuin isommat toverinsa.
Saaga: Joo, labbikset on melko paljon erilaisia tollereihin verrattuna. Paaaaljon rauhallisempia, ainakin usein. Me aikoinaan mietittiin tollerin ja labbiksen väliltä, mut haluttiin vähän energisempi kaveri, niin tolleri on ollu hyvä vaihtoehto :) Joskus seuraava koirakin tulee varmaan olemaan tolleri.
Saaga: Kasvattaja auttoi meitä silloin valitsemaan pentua, kun kuitenkin eka tolleri ja mulle vielä eka koira, niin ei haluttu kaikista villeintä pentua eikä sitä joukon pomoa. Hyvin auttoikin valinnassa :)
Ihana koira!
Kiitoksia :)
Lähetä kommentti