Kävin noutamassa tänään postista paketillisen kirjoja. Luettavaksi löytyi Torey Heydenin Häkkipoika, Joanne Harrisin Karamellikengät, Anna-Leena Härkösen Ei kiitos sekä Sisustajan T.i.l.a. Olen taas innostunut lukemisesta. Harrastus oli minulla vuosia kateissa ja opiskelumateriaalin ulkopuolinen lukemiseni keskittyi vain lehtiin. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana olen taas innostunut lukemaan kaikenlaisia kirjoja aina kunnon tyttöhömpästä rikosjännäreihin.
Kirjoja luen lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa tai päivällä kahvia nauttiessa. Nytkin uudet kirjat tuli selailtua mukillisen äärellä. Tällä hetkellä odotan varsin malttamattomana, että ehdin syventymään paremmin tuohon sisustuskirjaan. Mielessä kytee koko ajan ajatuksia uudesta asunnosta ja sen sisustamisesta. Sitä miettii, että miltähän siellä sitten joskus näyttää, mitä kaikkea pitää ostaa lisää ja mitä saa sijoiteltua minnekin. Varsinkin olohuoneen koko ja näkö ovat pohdinnan alla. Ideoita tuleekin kokoajan vilkuiltua eritoten sisutusblogeista. Muuttohimo on aivan valtava!
7 kommenttia:
Lukeminen on ihanaa. Nyt kun sain oparin hyvään vaiheeseen niin saan taas lukea muutakin. Tosi usein sitä kuitenkin vaan löytää itsensä ammattikirjojen parista, kai se kertoo siitä että aihe kiinnostaa :)
Torey Haydenin kirjat on ihan parhaita! Myös tuo Lainakengissä on mielestäni hyvä! :)
Vilma: Sä oot ollu aina kova lukemaan. Ja kyllähän tuo ammattikirjallisuuden lukeminen paljon motivaatiosta kertoo. :)
Cocos: Toreyt on kyllä huippuja! Olen viimeksi hänen kirjansa lukenut monta monta vuotta sitten (uskomatonta, mutta totta!), joten ihanaa ottaa taas hänen teoksensa käteen.
T.i.l.a-kirja on ihana kauniine kuvineen, Härkösen uusimmainen ihan upeutta! Haydenin kirjathan vaan on myös niin mahtavia. Että varmasti aika makea läjä kirjoja sulla luettavana, mun mielestäni ainakin :)
Tasha: Mulla on tällä hetkellä niin paljon kaikkea luettavaa, että kirjat ei ainakaan lopu kesken :) Eikähän noista hyviä lukuelämyksiä saada!
Joko pääsit lukemaan tuota Härkösen kirjaa? Itse luin 1-2 v sitten sen hänen kirjan, jossa kertoi siskonsa itsemurhasta (mikäs sen nimi nyt olikaan sen kirjan?) ja se oli ainakin niin raadollisen koskettava.
Alma: Vielä en ole pääsyt kirjan kimppuun syventymään, kun ollut koulun kanssa niin kiirettä.
Itse en ole Härkösen kirjoja ennen lukenutkaan, mutta koska niistä olen kuullut pelkkää hyvää, uskon tuonkin kirjan olevan ihan lukemisen arvoinen. Mielenkiintoiselta ainakin vaikuttaa.
Lähetä kommentti