Koirakuume.

Koirakuumeeni helpottaa toivottavasti pian, sillä meille on tulossa lopummalla kesää tolleriuros. Minulle koira tulee olemaan ensimmäiseni. Aikaisemmin ei ole ollut mahdollisuutta ottaa koiraa, sillä tiesin haluavani opiskelijavaihtoon sekä nuorempana vanhempieni luona asuessa isäni ei tahtonut meille koiraa, vaikka me äitini kanssa noutajaa aina toivoimmekin. Tähän asti minulla onkin ollut lähes aina kissa/kissoja tai vaihtoehtoisesti kaneja. Nyt kuitenkin elämäntilanteemme on sellainen, että mieheni kanssa olemme hankkimassa koiran. Miehelläni on ollut aina koira, lukuunottamatta viimeistä kolmea vuotta, jolloin hän on ollut opiskelemassa nykyisellä paikkakunnallamme.

Rotua valitessamme meille tärkein kriteeri oli, että koira on tulossa metsästys- ja harrastuskoiraksi. Mieheni ei lisäksi kelpuuta pikkukoiria talouteemme, sillä siihen tarkoitukseen kelpaa kuulema kissat. ;) Lisäksi haluamme koiran, jonka kanssa voi aktiivisesti harrastaa erilaisia lajeja ja jonka kanssa pääsee pitkille lenkeille. Noutajarotuja vertailtuamme päädyimme lopulta pienimpään noutajarotuun, novascotiannoutajaan.

Muutaman viikon päästä pääsemme tolleripentuetta katsomaan ja koirakuume senkun kasvaa kasvamistaan. Aamulenkillä puheenaiheena oli tuleva haukku ja sitä silmällä pitäen kävelimme metsäpolkuja, kävimme viereisellä rannalla ja tarkastimme takapihalla sijaitsevan koiratarhan. Tolleri tarvitsee paljon aktiviteetteja ja tilaa liikkua, joten metsämaastot meille on nyt ykkösjuttu. Agilitykenttä sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä ja aikeenamme on alkaa sitä harrastamaan. Lajissa olemme aivan vasta-alkajia, mutta olemme jo saaneet rohkaisuja muilta tolleriharrastajilta, että treenejä vaan seuraamaan ja kyselemään muilta omistajilta, niin kyllä sitä alkuun pääsee. :)

Kuva löytyin täältä: personal.inet.fi/koti/mandi/Mandi.html