Ihana päivä.

Viimeisiä päiviä vietetään Hollannissa, joten niistä pitää nauttia täysin siemauksin. Päivä kierreltiin kaupungilla etsimässä mieheni pikkuveljelle syntymäpäivälahjaa sekä tarttuihan sieltä mukaan minullekin jotain - kengät! Ja nyt huomio huomio - se oli mieheni, joka kengät ensiksi huomasi ja sanoi: "Nämä kengät näyttäis ihan sun kengiltä. OSTA!" Ja sovittamisen jälkeen ei voinut kahta kertaa miettiä ostaako vai jättääkö ostamatta.

Shoppailujen jälkeen vietettiin hetki keskustan kahvilassa nauttien kahvista ja focassia leivistä, jotka oli täytetty salaatilla, tuoreella ananaksella sekä currykanalla.

Illalla pitkästä aikaa kunnon juoksulenkki (olen ollut lähiaikoina laiska ja käynyt vain kävelyillä tai juossut osan matkaa) ja ihan vain höpöttelyä koko ajan pienenevällä kansainvälisellä porukalla. Kaikilla meillä tuntuu olevan jännät fiilikset kotiinpaluun suhteen. Jännittää, odottaa, tuntuu surulliselta ja ehkä hieman pelottaakin. Kävimme keskustelua siitä, kuinka hetken aikaa taas kotimaassamme vietetyn ajan jälkeen varmasti tuntuu siltä, ettei vaihtoa olisi ikinä tapahtunutkaan. Onneksi meillä on muistot ja monen uuden ystäväni kanssa aiomme vielä nähdä, joten hyvästit eivät onneksi ole lopulliset.