Urheilukärpänen ja koira-asiaa

Eilen kävin nyt sitten liittymässä Elixian jäseneksi ja tänään alkoi uusi elämä. Viime vuonna tosiaan katkaisin vasemmasta jalastani luun joulukuun alussa, jolloin jumppatunnit sitten pakosta jäivät liikuntakiellon takia ja hups vaan oltiin keväässä ja edelleen kesässä. Tänään olin ensimmäisellä tunnilla sen jälkeen ja nyt en voi ymmärtää miksi mä oon pitäny tällästä taukoo? Okei, kesällä ei tee mieli olla sisällä ja on kiva käyttää kaikki aurinkoaika vaikka ulkona lenkkeillen, mutta onhan noissa ohjatuissa tunneissa jotain niin paljon enemmän. Musiikki, motivoiva ohjaaja ja ryhmätekemisenmeininki. Ja se on hauskaa, äärettömän hyvältä tuntuvaa ja innostavaa. Lenkkeily on koiran takia pakollista ja joka päiväistä, mutta en malttais nyt edes odottaa huomisen tuntia.

Tänään kiirehdin töistä käyttämään koiran ulkona, äkkiä pyörällä Sellolle Total-tunnille ja takaisin kotiin pidemmälle lenkille. Total oli kiva kestävyyskuntoa kohottava sykejumppa bilemusalla höystettynä. Eli baila baila ;) Huomenna vuorossa EasyXycling. Ensi viikolla alkaa jo onneksi sopivasti syksykausi ja tuntien aikataulut ja -valikoimatkin laajenevat. Erityisesti odotan Zumbaa sekä muita tanssitunteja. Aion kokeilla nyt alussa vähän tunteja sekalaisesti, jotta omat lempparit löytyvät. Parin viikon päästä pääsen toivottavasti tapaamaan myös jäsenyyteen kuuluvaa personal traineria, joka laatii itselle sopivan kunto-ohjelman. Oon ihan intona, ja nyt en tosiaan halua tämän innostuksen laantuvan. Uskon, että kuntokeskuksen läheisyys ja monipuolisuus kuitenkin saa mut aika helposti pidettyä mukanaan, mutta toki ei Milon liikuntaa saa unohtaa siinä sivussa.

Nyt parin viikon aikana on hyvin huomannut kuinka vaativaa ja sitovaa koiran kanssa eläminen voisi yksin olla. Kahdestaan koira menee melko helposti vaan siinä sivussa. Ilman, että sitä edes ajattelee. Toinen voi aina mennä ja tulla miten haluaa, kunhan sovitaan että jompikumpi on heti töiden jälkeen lenkittämässä, antamassa pojan aivoille tekemistä ja pitämässä seuraa. Yötäkään ei voi kumpikin olla yhtä aikaa pois, toisen pitää ainakin tulla kotiin Milon luo. Nyt, kun vietän Milon kanssa kaksin aikaa, pitää aina ensimmäisenä töistä suunnata kotiin, vaikka joku päivä tekesikin mieli suoraan kaupungille leffaan tai yksille. Joka päivä on varattava aikaa touhuamiselle ja kunnon ulkoilulle. Aktiivinen koira vaatii tekemistä. Hetkeäkään en kuitenkaan haluaisi elää ilman Miloa. Koirat vievät kyllä mennessään. M:llä on jo kovasti toisen koiran kuume ja minä yritän pistää jäitä hattuun. Meille kuulema tulee seuraavaksi metsästyslinjainen labbis. Minä haluasin toisen tollerin tai jos labbiksen, niin ainakin sen pitää olla musta. No,ei ainakaan tähän asuntoon toista isoa koiraa eikä nyt hetkeen muutenkaan. :)

Loppuun vielä kuva sunnuntai-illan myrskyn aikaan otetusta otoksesta. Kun sähkökatko vie sähköt, tulee näköjään kynttilöitä polteltua kesälläkin. Ja sitten adrenaliinia purkamaan vielä yhteen lenkkiin... :)