Tammikuu: Olin täynnä jännitystä, odotusta ja intoa. Hollannin vaihto Zwollen kaupungissa oli alkamassa. Tavaroita kuskattiin vähän vaikka kenen varastoihin vaihdon ajaksi talteen. Irtisanouduin työstäni, jotta sain vaihtoa varten mukavat lomarahat (myöhemmin menin takaisin samaan yritykseen töihin) ja muiden palatessa joululomalta kouluun, jatkoin lomaa ja odotin, odotin ja odotin. Loppukuusta otettiin sitten nokka kohti uutta, jotain, jota olin odottanut yläasteelta saakka. Olimme matkalla tulppaaneiden, tuulimyllyjen ja puukenkien luvattuun maahan.
Helmikuu - Kesäkuu: Uusi koti, uudet kuvio ja uudet ystävät. Vaihtariporukasta muodostui nopeasti uusi perhe ja olimme tiivis yhteisö koko puolen vuoden ajan. Välillä haikailin omaa rauhaa, kun kommuunielämässä ei omaa rauhaa juuri ollut. Aina oli ovet avoinna ja asuimmekin käytännössä kaikki keskenämme. Opiskelu oli helpohkoa ja vapaa-aikaa oli runsaasti. Vaihtariaika olikin lähinnä lomaa, josta otettiin kaikki irti. Once in a lifetime experience. Matkusteltiin Hollannin sisällä....
... ja kevään mittaan reissattiin myös Brysselin kautta Pariisiin ja käytiin Saksan puolellakin piipahtamassa. Kuun viimeisinä päivinä oli kotiinpaluun aika.
Heinäkuu: Muutto nykyiseen asuntoomme ja paluu arkeen. Ihanaa oli taas tavata kaikki ystävät ja perhe. Jatkoin töitä ja vietettiin Suomen kesää. Tehtiin myös viikon reissu Kreikan Rodokselle, jossa juhlittiin isäni synttäreitä.
Elokuun: Taas elettiin jänniä aikoja, sillä talouteemme meitä ilahduttamaan saapui pieni kauan kaivattu ja odotettu karvaotus nimeltä Milo.
Syyskuu - Joulukuu: Koulu jatkui ja oli asennoiduttava taas opiskelemaan. Kursseja on yritetty painaa, jotta keväällä saan sanoa luennoille hyvästit. Haaveilen uudesta asunnosta - vielä ollaan epätietoisia saadaanko se ihana kaksio vai ei, ei jaksaisi odottaa tietoa - ja katsotaan jo hieman etäämmäs tulevaisuuteen. Tästä se vuosi 2009 sitten alkoi..
4 kommenttia:
Myönnän olevani nyt herkkis tuulella, mutta et usko mikä liikutus itku tuli kun luin sun kirjoitusta! Mieti, me ollaan jo näin isoja (muutenkin kuin fyysisesti :D) ja niin kaukana on huoleton yläaste. ME OLLAAN AIKUISIA!! Apua.
Vilma: Ja silti niistä huolettomista yläaste ajoista on niin vähän aikaa. Hurjaa, ollaan oikeesti aikuisia (ainakin melkein aina) :D
Sinun vuoteesihan mahtui vaikka mitä, isoja asioita. Oikein hyvää uutta vuotta ja kiitos vierailusta blogissani! Minäkin olen tainnut höpsähtää muuten noihin muumi-mukeihin, kun olen niitä saanut useita lahjaksi. Ne vaan ovat niin herkullisen värisiä ja söpöjä.
Miia: Hyvää uutta vuotta sinullekin! Viime vuosi oli kyllä tapahtumia ja asioita pullollaan. En edes ole itse tajunnut kuinka paljon sitä loppujen lopuksi tapahtui, ennen kuin mainitsit asiasta.
Kyllä minä tulen jatkossakin blogissasi vierailemaan. Muumit kyllä saavat koukuttumaan yhden jos toisenkin.
Lähetä kommentti