Mieheni oli kuullut kaverinsa kautta huhua, että tämän kaverilla olisi siisti kaksio pian vuokralaisia vailla tässä ihan lähistöllä. Mieheni kaveri kun vielä mainitsi, että asunto saattaisi olla minunkin mieleeni, niin johan innostuin. Tultiin juuri asuntoa katsomasta. 58 neliön juuri remontoitu kaksio, keittiön kaapeissa vielä muovitkin päällä. Vaaleat kaapistot, tummat tasot. Lattiassa vaalea laminaatti. Valkeat seinät, paitsi yksi olohuoneen ja keittiön välinen seinä ruskealla tapetilla ja makuuhuoneen seinät vaaleahkon siniset. Lasitettu parveke.
Itse omistaja asuu nyt edelleen asunnossa, mutta on kevään aikana muuttamassa Helsinkiin töiden perässä. Hänellä on jo kalustettu koti odottamassa, joten aikeissa ei ole raahata kaikkea tästä asunnosta mukana. Asuntoon jää poismuuton yhteydessä ainakin astianpesukone, pyykinpesukone, kuivausrumpu, videotykki ja osa huonekaluista. Varsinkin tv-tason ja muutaman hyllystön olen ilomielin valmis pitämään. Kävisivät kuin nakutettu yhteen meidän aikaisempien huonekalujen kanssa. Muuttoaikataulu ei vielä ole selvillä, mutta toukokuuhun mennessä pitäisi hänellä olla koulusta paperit ulkona ja viimeistään silloin muutto Etelä-Suomeen, todennäköisimmin jo aikaisemmin. Hän haluaisi mielellään vuokrata jollekin edes hieman tutulle ja näyttäisi mahdollisesti siltä, että me päästään tuonne asumaan kevään korvilla, jos mitään odottamatonta ei tapahdu tässä välissä. :) Oli puhetta, että käydään vielä katsomassa maanantaina yksi asunto, jonne ollaan näyttö jo sovittu (mainitsinkin asunnosta aiemmin) ja koska kiinnostaa nähdä sekin, mutta että kyllä me tuo asunto ollaan valmiit ottamaan ja vuokranantajakin sanoi, että ihan mielellään meille asunnon olisi vuokraamassa. Se pieni varaus on olemassa, että jos hänen kavereistaan joku kiinnostuukin asunnosta, niin me jäädään silloin kakkosiksi.
Olen niin skeptinen, että mietin kauhukuvia siitä, että nyt kun lopetetaan asunnon etsintä ja luotetaan ihan 100 % varmuudella, että tuo saadaan ja sitten jotain tapahtuukin sen suhteen, että emme pääsekään asuntoon, niin mitäs sitten. Entä jos joku asunnon omistajan parempi kaveri tosiaan haluaakin vuokrata asunnon ja innostun nyt ihan liikaa? Itseasiassa olen jo innostunutkin. Aikaa on kuitenkin muutama kuukausi ja jotain voi sattua. Sitten kyllä petyn. Mies yrittää tuossa vakuutella, että kyllä se asunto on meille melkein 100 % luvattu, ja että jos se maanantain asunto olisikin myös ihan hyvä, mutta ei tuota parempi, niin jäädään vaan tuota odottamaan. Molemmat ihastuttiin asuntoon heti ensisilmäyksellä. <3 Pitäkää nyt kaikki sormet ja varpaatkin pystyssä, että siitä tulee meille ihan oikeasti koti, pian! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti